Olen lukenut saksaa koulussa yhteensä viisi vuotta. Teini-iässä ja joitakin vuosia sen jälkeen käytin kieltä saksalaisten ja unkarilaisten tuttujen kanssa asioimiseen sekä opintoihini liittyvien tekstien lukemiseen. Lyhyen aikaa jopa puhuin saksaa melko sujuvasti, joskin aktiivinen sanavarastoni oli pieni. Sittemmin saksankielisten tekstien lukeminen on jäänyt elämässäni satunnaiseksi ja saksan kirjoittaminen, kuunteleminen tai puhuminen suorastaan harvinaiseksi.
Lukiota käydessäni minulle opetti saksan kieltä iäkäs herra. Hän oli pian oman lukionkäyntinsä jälkeen seikkaillut Saksassa kokien turistikohteita, rakennustyömaita ja jopa katolista luostarielämää. Käsittääkseni tämä oli tapahtunut toista maailmansotaa seuranneina jälleenrakennuksen vuosina, 1940-luvun loppupuolella tai mahdollisesti aivan 1950-luvun alussa.
Opettajani erikoisuuksiin kuuluivat runsas saksankielisten ilmausten vertaileminen ruotsinkielisiin, epäsovinnaisten sanontojen viljeleminen sopivissa tilanteissa sekä vanhan suomalaisen oppikoulujen opetusperinteen hyödyntäminen. Saimme säännöllisesti oppikirjojen aineistoihin kuulumattomia käännöstehtäviä, suomesta saksaan, jotka oli tietysti jokseenkin mahdotonta suorittaa virheettömästi pelkän kirjaopin avulla. Vahvojen verbien teemojen ulkoa lukemiseen käytimme paljon aikaa; itseäni mietityttivät vähemmälle huomiolle jääneet epäsäännölliset heikot verbit, semminkin kun niitä näytti esiintyvän myös ruotsissa. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt saksan prepositioitten lukeminen ulkoa luetteloina.
❦❦❦
Datt jeht nitt!
Verlieb’ Dich oft, verlob’ Dich selten, heirate nie!
På det andra inhemska!